Taisteluplaneetta Trikkis

Siis mitä MINÄ haluaisin

16.08.2013 - 22:09 / Anni.

4 vastausta - “Siis mitä MINÄ haluaisin”

Fjalle Kirjoittaa:
17.08.2013 - 9:26

Komppaan ajatuksiasi ihan täysin. Itse kävin tämäntyylisen pohdinnan läpi kun olin viimeksi kirjastossa. Suomalaisia ”seikkailusarjakuvia” ei juurikaan ole, ja jos on, en ole törmännyt suurten etsintöjeni aikana niihin. Hieman tragikoomista on, että sellaisia löytyy vain suomalaisten ”koirapiirtäjien” omakustannepöydiltä. Mm. E. Jokisen ”Wurr” sarjakuva on loistava esimerkki siitä mitä suomalainen sarjakuvakulttuuri ehdottomasti kaipaa. Valitettavasti se ei löydä kaikkia ihmisiä, sillä moni kavahtaa ajatusta koirista sarjakuvan päähenkilöinä. Kaikille tulee tietenkin sellaisesta ensimmäisenä mieleen Hopeanuoli-manga, vaikka E. Jokisen Wurr on huomattavasti kehittyneempää piirrosjäljeltään ja tarinaltaan pitkälle pohdittu. Minusta se sopii kokeiltavaksi sellaisillekin, jotka eivät erinäisistä syistä pidä ”koirasarjakuvista.”

Sarjakuva päivittyy aktiivisesti DeviantArtissa,: http://paperiapina.deviantart.com/gallery/401612



Elina Kirjoittaa:
18.08.2013 - 13:04

Olen huomannut ton ihan saman. Itsekkin kaipaisin juuri anteeksipyytelemättömän seikkailullisia ja viihteellisiä tarinoita enemmän. Suomalaisista uusista sarjakuvista Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet ja Mustasuon mysteeri ovat mun suosikkeja.

Yritän itse tehä seikkailullista sarjista, mut saa sit nähä mitä siitä tulee.



Erkki Kirjoittaa:
19.08.2013 - 1:18

No ainakin:
http://www.blastwave-comic.com/



Aura Kirjoittaa:
10.09.2013 - 21:50

Juu, siitä on puhuttu että suomalaista tarinallista mainstream-sarjakuvaa on kovin vähän. Toki sitä onkin, mutta voisi olla enemmän. Muistan joskus puhuttaneen ettei Suomesta vain löydy yhtä paljon kansainvälistä tasoa olevia mainstream-tekijöitä kuin taidesarjakuvan kentältä löytyy. Tosin onhan osa ns. taidesarjakuvaksi luokiteltavistakin teoksista vähän mainstreamahtavaa… termejä on hankala käyttää kun kaikki luokittelevat ne vähän eri tavoin.

Mutta onhan niitä tekijöitä, pitäisi vain olla mahdollisuus tehdä. Esim Seitti on pyrkinyt julkaisemaan juuri juonellista käyttösarjakuvaa, mutta sen markkinointi on ollut hieman hankalaa. Isoilta kustantajilta sitä tulee harvoin, mutta ehkä menestykset kannustavat julkaisemaan lisää?

Itse tykkään vähän mistä sattuu, mutta monissa tykkäämissäni sarjoissa on juurikin samaa kerronnallista meininkiä tai tyyliä kuin mangassa, vaikka ne muistuttaisivat muuten vähän Disneytä/ranskalaista sarjakuvaa tai mitä lie (kuten Unsounded) tai jopa taidesarjakuvaa (kuten Nimona). Aina vaikutteet eivät varmasti ole edes peräisin mangasta, mutta viihteellistä, toimivaa… Ja usein kerronta on vapaampaa, toisin kuin mangassa.

Toivo on kai juurikin mangapolvessa. Suomimangan nousua povattiin jo kun manga saapui Suomeen, mutta se kuivui kokoon, ja sama on kuulemma tapahtunut muuallakin. Kustantajia ei juuri kiinnosta, piirtäjät ovat olleet liian aloitelijoita ja vailla kustantajan tukea, yleisöä ei ole jne. Ja pitkän juonellisen sarjakuvan tuottaminen on hankalaa.

No, ainakin nettisarjiksia ja omakustanteita varmasti tehdään vaikkei virallinen paperinen kustannustoiminta enää työllistäisi piirtäjiä kuten ennen vanhaan. Ja ehkä tilanne muuttuu ja meilläkin alkaa olla enemmän mainstreamtekijöitä, joiden töitä jopa luetaan yleisesti? Strippejä on helpompi saada myydyksi, mutta se johtuu vain siitä että suuri yleisö osaa lukea vain niitä.

Onpas taas pitkä teksti, mutta postaan sen kai kuitenkin vaikka olen puhunut näistä asioista ihan liikaa… Syytän flunssaa jos sanon taas jotain totaalisen tyhmää.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Kommentoidaksesi sinun tulee kirjautua.