Taisteluplaneetta Trikkis

Kaikki mun fiilssit!

13.12.2012 - 23:01 / Anni.

14 vastausta - “Kaikki mun fiilssit!”

miukki Kirjoittaa:
13.12.2012 - 23:51

Hei mutta se on ainakin mun mielestä vaan hyvä juttu että keskittyy eniten omiin tarinoihin ja niiden hahmoihin, ja se rakkaus niitä kohtaan välittyy kyllä lukijoillekin c:



Henna Kirjoittaa:
14.12.2012 - 19:08

Haha tuo kolmanneksi viimeinen paneeli on just niin minua kans x’D vaikka itsehän olen tarinani luonut…

Mutta hei omiin juttuihin keskittyminen on hienoa, ja sekin että pystyt kertomaan nämä stoorisi muille. Kun kuitenkin jotkut joilla niitä omia tarinoita olisi eivät sitten päädy kertomaan niitä kellekään tai sitten nekin joilla olisi kykyä (kirjoittaa, piirtää jne) eivät halua/osaa kehitellä omia juttuja. Joten heille voi olla helpompaa sitten fanittaa muiden tekemiä tarinoita. Mutta minusta on kuitenkin suurta sisäistä rikkautta jos pystyy itse luomaan jänniä maailmoja ja hahmoja joista tulee itselle tärkeitä 🙂



erli Kirjoittaa:
1.01.2013 - 1:11

Pakko tulla sanomaan, että oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa. Mulla ei ole kovin suuria feelsejä fandomeihin ole, mutta omiin ja kavereiden RP-hahmoihin sitäkin enemmän. Oma OTP:ni onkin minun ja kaverini RP-hahmot 😀
Ei se minusta väärin ole!



Reetta Kirjoittaa:
10.01.2013 - 12:08

Fanitus lienee enemmän ikä- ja ikäpolvikysymys. ”Mun nuoruudessa” (v. 1982 syntynyt muistelee) ei populaarikulttuurifanitusta edes ollut tässä muodossa kuin nykyään – korkeintaan jotain näyttelijöitä ja muusikoita ”fanitettiin”. Kymmenisen vuotta nuoremmilla se taas on aina kuulunut kuvioon. Mä olen ihan pihalla kaikesta fanituskulttuurista ja siihen kuuluvasta.

Tosin kyllä itsekin teini-iässä muutaman hengenheimolaisen kanssa olen fanittanut esim. Dragonlancen Raistlinia ja Sandmanin Morfeusta. Hassulta kyllä tuntuisi enää ruveta mitään fanarttia heistä piirtelemään. 🙂



Reetta Kirjoittaa:
10.01.2013 - 12:12

… mitä muuten tarkoittaa OTP?



trikkis Kirjoittaa:
10.01.2013 - 13:01

Haha oih mieki taisin teininä piirrellä vähän Raistlineita, ja viime aikoina olen piirrelly Morfeusta kans kun luin joskus keväällä nuo kaikki Sandmanit. :’)

Mutta se kuilu on kyllä tosia kapea kun itse olen 25 ja moni kakskymppinen teinien lisäksi on ihan sekaisin vaikka nyt Tom Hiddlestonista tai Homestuckista. Tumblrissa se on jotenkin ehkä kiteytynyt, siellä voi niin helposti olla osa fandomeita ja löytää niitä ja tutustua niihin ja ihmisiin. Se on kuin yksi iso fandom-pesäke, ja sitten on ne hipsterit erikseen. En tiiä, ehkä olen just sen pari, kolme vuotta liian vanha että jaksasin innostua enää mistään sillai hysteerisellä tasolla.

OTP on One True Pairing eli ihmisen lempiparitus, vaikka nyt Thor/Loki tai Aragorn/Legolas jne. Kuitenkin niitä voi olla ihmisellä useita. Mullakin niitä on, lähinnä animeista ja canonia eli mitkä oikeasti tapahtuu, mutta minun omat hahmot tosiaan on se suurin OTP ikinä ja välillä saatan niistä kyllä olla aika hysteerinenkin, heh.



arua Kirjoittaa:
11.01.2013 - 0:36

Netissä tuntee helposti jäävänsä ulkopuoliseksi jos ei ole mukana yleisessä fanituksessa. Mutta on hyvä juttu keskittyä omiin tarinoihinsa, en ylipäätään tajua miksi niin monet kokevat sen vääräksi että postataan fanartin sijasta omia juttuja.

Ja jos kaikki tekijät keskittyisivät pelkästään fanitukseen, mistä niitä uusia fanitettavia sarjoja sitten tulisi? 😮



trikkis Kirjoittaa:
11.01.2013 - 1:16

Niinpä! Aina välillä esimerkiks Artist confessionssissa ihmiset itkee että kun ne ei uskalla piirtää niiden omia hahmoja kun ne pelkää että niiden seuraajat ei tykkää ja lähtee pois.

Ihan naurettavaa ensinnäkin seurata pelkän fanartin takia, jos OCt on mielenkiintosia niin se on vaan plussaa, ja toisekseen jos tykkää niistä omista hahmoistaan niin niiden piirtämiselle ei pitäs olla mitään estettä.

Jos joku tulis mulle valittaan että nööö piirrä enemmän fanartia tykkään siitä enemmän ni haistattasin niille vain pitkät.



arua Kirjoittaa:
11.01.2013 - 13:12

Minun ei varmasti pitäisi sanoa tätä erinäisistä syistä, mutta välillä mietin, onko uusien tekijöiden entistä vaikeampi päästä esiin.

Sehän tapahtuu nykyään entistä enemmän nettipohjalta, ja netissä varsinkin animu-henkisellä puolella painopiste on lähinnä virallisten tahojen kautta tulleiden sarjojen fanittamisessa, joskus hyvin harvoissa poikkeustapauksissa nettisarjakuvakin pääsee suosituksi.



trikkis Kirjoittaa:
11.01.2013 - 13:32

Minusta taas tuntuu että on helpompaa, varsinkin kun kaikkeen voi aina liittää avainsanoja ja tageja jotka sitten tulee esille niille jotka näillä asioilla etsii materiaalia vaikka nyt Tumblrista tai Deviantartista.

Toki nykyään kun on kaikki animet ja tv-sarjat ja elokuvat helpommin saatavilla netissä niin nettisarjikset ym. voi helposti hukkua niiden sekaan. Mutta minun mielestä niidenkin kohdalla kyse on vaan mainostamisesta. Mulla nyt on ollut jo jonku kokonen fanbase ennenkun aloin Transfusionsia tekemään, mutta en tiedä kiinnostaisko se ihmisiä tai löytäskö ihmiset sitä yhtä helposti jos en itse piirtäis niitä hahmoja niin paljon. Ja se miten paljon niistä omista hahmoistaan tykkää välittyy kyllä muillekin, itsekin sen huomaa muiden sarjiksia lukiessa, että jos ne ei muutoin piirrä paljoa niiden hahmoja tai puhu niistä niin ne voi itsellekin tuntua tosi pinnallisilta ja etäisiltä.

Ja toki se mikä enemmistöä kiinnostaa niin auttaa kerämään lukijoita. TF:n kohdalla BL nyt kolisee aika moneen, ja vampyyritkin on aika suosittuja vielä, vaikka joillain herää sellanen vastustusreaktiokin, tietyn kirja- ja leffasarjan seurauksena.

Jos tekee laatua ja se on kiinnostavaa ja sitä osaa mainostaa niin uskon että pääsee kyllä esille. 🙂 Ei toki välttämättä niin hyvin kuin fanartilla.



arua Kirjoittaa:
11.01.2013 - 15:25

Asioiden mainostaminen on toki helpompaa netin avulla, mutta itsestä on tuntunut todella vaikealta löytää nettisarjiksia. Niistä ei puhuta tai kirjoiteta samalla tavalla kuin ”oikeista” sarjakuvista ja tekijä, joka ei vielä ole julkaissut mitään ison kustantajan kautta ei ole ”oikea”. Vain pari nettisarjista pääsee foorumeilla esiin ja hyvässä lykyssä joku kaveri kertoo löytäneensä jotain kivaa jostain netin syövereistä. Toivottavasti oma mututuntuma on kuitenkin väärässä.

Mut haluan kyllä myös uskoa, että hyvä juttu pääsee esiin. 🙂 Yleensä puskaradio toimii jos sarjakuva on tarpeeksi hyvä, ja valtaosa tekijöistähän ei koskaan pääse suosittujen joukkoon, oli julkaisu tullut sitten ulos mitä kautta hyvänsä.



trikkis Kirjoittaa:
11.01.2013 - 16:36

No se on kyllä totta että hyvien nettisarjisten löytäminen ihan etsimällä voi olla vähän haastavaa. Tumblrissa ihmiset usein kyllä boostaa lukemiaansa sarjiksia ja kavereidensa myös, mie kun oon tuolla smackjeevesissä ni siellä on löytyny hyviä sarjiksia selaamalla mitä muut käyttäjät on favannu, tai mitkä sarjikset on samankaltasia niiden ite lukemieni kanssa. Ne bannerit ja kuvaukset antaa jonku verran osviittaa että millasia sarjiksia on kyseessä. Ja onhan meillä suomessa Netsarli. Tosin täytyy myöntää etten käytä sitä kovin paljoa :’)

Olen itekki taas nyt aktivoitunu myös nettisarjisten lukijana ja aina kun löydän jonkun kivan sarjiksen ni ruukaan mainita siitä myös tumpussa ja levittää nettisarjakuvien ilosanomaa 😀 Kun vaan tarpeeks moni tekis samoin. Mutta musta taas tuntuu, että nettisarjiksista on enemmän puhetta kuin painetusta, varsinkin jos mangaa ei lasketa.



arua Kirjoittaa:
11.01.2013 - 23:58

Mahtavaa, jos niistä puhutaan, itse olen ulkona somekuvioista joten olen aika lailla muiden kanavien varassa (ei fanituskulttuuriin mukaan tunkeminen tuntuisi edes luontevalta, koska porukka on niin paljon itseä nuorempaa). Blogeissa ja foorumeilla nettisarjiksista harvoin puhutaan, ja on jäänyt käsitys ettei digijulkaisua oikein oteta vakavasti. Ei silti, kyllä minä omatkin tekeleeni näen mieluusti paperilla, mutta ei se julkisuutta tuo välttämättä yhtään enempää kuin nettijulkaisu. Mutta tuohon mainittuun ilmiöön on useamman kerran törmännyt että omia hahmoja pyydellään anteeksi, mikä tuntuu oudolta. Aivan kuin nettitekijä olisi vain fanittaja, eikä samalla lailla uusi tekijä kuin ison kustantajan kautta paperilla julkaistu (yhtä uusi) tekijä. Ei kukaan pyytele anteeksi sitä, että tekee pienlehden jossa on fanisarjisten sijasta omia sarjakuvia… Toisaalta kuulemma taidekujilla ei pahemmin kannata tarjota omia juttujaan.



trikkis Kirjoittaa:
12.01.2013 - 0:25

Mie olen kyllä aina oikeastaan myynyt enemmän omia juttujani taidekujilla kuin fanartia, joita on sitte muutama. Viime Traconissa mulla oli yks Sandman-printti ja yks Sakamichi no apollon -printti ja loput omaa, lähinnä Transfusions-kamaa. TF-jutut menee parhaiten kun jengi tuntee minut ehkä nykyään parhaiten sitä kautta. Yllätyin miten vähän oli kiinnostusta sitä ainutta animeprinttiä kohtaan, niinkin animepainotteisessa tapahtumassa 😀 (muuten kyllä teen aina fanartia vähän vähemmän mainstreameista jutuista….)
Yleensä kans kujia kierrellessä mielelläni bongailen ihmisten omia hahmoja ja juttuja.

Se on kyllä totta että esimerkiks sarjisblogeissa ei puhuta paljoa nettisarjiksista. En muuten kauheasti palloile suomalaisilla tai muillakaan foorumeilla ni ei ole kokemusta niistä. Ehkä nettisarjissuosio tekee uutta tuloaan Tumblrissa 🙂

Voiskin heittää jonkun haasteen sarjisbloggailijoille että kertoilisivat omista lempparinettisarjiksistaan, nimenomaan ei blogeista. 😀

Se on kyllä sääli että ihmiset olettaa että niiden arvo on yhtä kuin se fanart mitä ne piirtää. Sääli myös jos jotkut oikeasti arvottaa toisia niiden kautta. Mie kans just vähän aikaa sitte rohkasin omassa tumpussani, että omia hahmojaankin piirtämällä voi saada ja pitää seuraajia, kunhan vaan tekee sitä mitä rakastaa. Surullista muutenki jos tyypit piirtää vaan että sais suosiota. 🙁 Meitsi kyllä piirtäs Transfusionsii ihan yhtä paljon, oli seuraajia 10 tai 1000.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Kommentoidaksesi sinun tulee kirjautua.